Monday, February 21, 2005

Kieli edellyttää sen valkoisen viattoman on
mutta sitä ennen palaan hetken kuluttua väri

siitä mihin väline lukee avullamme lintu
verhojen alla kuulen sen äänen käytän kieltä

niin kuin tarkoitus oikein kuunnellaan se
tarpeellinen toimi viattomasti odottamatta

mikä tässä on ei nokassa sinistä verhojeni takana
taivaaseen asti lentäessään matkoihinsa sanat

alkavat se ja jossakin joka ei palaudu lähtöruutuun
Sisältö epävakaa jossa ilma on väritöntä tässä

runossa asti lintu lentää on sama huijata se on
korkea odotusarvo siitä tiehensä minä olen sana

laululintumme lukijani valkeaa puiden vihreää
taivasta vasten linnut lentävät jossa minä olen

luonto sanoo valheen että minä puhun uskotaan
niin kuin oikein sana loppuu jatkaa näy mikä

ilmaisee ei loittonevan ongelmaksi tila olla totta
ja tietyö joka hidastaa ratkaisevasti matkaa käsitteellä

johon ei ja kuvaa sitä meille laulaa lentolaulua
tilanteessa suljettujen onko viestin tarkoitus todella

vakuuttaa tai vielä todellisemmin sinä olet lintuseni
ole sinun omenasi minun varikseni huojuen huojuvien

puitten lomassa ja ilma on läpinäkyvä että minua ilmaisu
pääsemättömissä sisällöstään joka lentää matkalla vasten

lintu on tausta näyttää lentonsa ei ja lintu